Olen elossaa!

Nonniin viime postauksesta taitaakin olla vähän aikaa. Syitä on niin monia. Anyways, mun piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten, mutta sitten kävikin semmonen pieni haaveri, joka on mua estäny tekemästä useita asioita. Vähän aikaa sitten nimittäin opettajat meni lakkoon kolmeks päiväks ja meillä oli viiden päivän viikonloppu. Pientä background inffoo: opet siis haluaa 15% palkan korotuksen koska BC:n opet on Kanadan 3 huonoiten palkatut, Valtio haluaa antaa 0%, riidat on jatkunu 10 kuukauden verran ja nyt sit opet päätti vihdoin mennä lakkoon. Koska opettajat kuuluu samaan kastiin kun lääkärit, palomiehet sun muut vältämättömät voimat (joka on vähän ihmeellistä) ne sai laillisesti vaan sen kolme päivää. Me siis oltiin tietenkin laskemassa, joka päivä sen viiden päivän viikonlopun aikana. Torstai ja perjantai oli koulua ja sitten alkoi Spring break!!! se kauan odotettu. Isot oli pläänit, mutta päätin teloa itseäni. Tiistaina 6.3. oltiin Seamusin kanssa Grousessa. Vedin yhtä naurettavan helppoa reiliä, jonka olin vetäny varmaan 6 kertaa jo sen päivän aikana. Kantti otti kiinni reiliin, töppäsin ja lensin naama edellä maata kohden, laskeuduin olkapäälleni, pyörähdin ympäri ja tajusin, että nyt sattui. Menin sivuun ja olkapäähän sattui niin helvetisti. Koitin kädellä ja tunsin, että nyt jotain törröttää. Oli aika inhottavan tuntusta. Ei siinä sitten mitään, laskettiin alas hisseille ja hissihemmo soitti ensiapuun. Veinailtiin alhaalla kymmenisen minuuttia ja sitten tuli ensiapu paikalle. Ne kuulusteli multa kaiken näköstä ja täytteli kaavakkeita sun muuta. Taisteltiin mun kamat ja suurin osa vaatteista pois päältä ja lähdettiin ylös hissillä. Pystyin ihan hyvin kävelee ja muuta mutta oikeeta kättä en pystyny mitenkään liikuttaa. Ensiavun hemmo joka oli sairaan rento ja hauska mies epäili, että kyseessä oli katkennu solisluu ja mä olin peloissani sitä hetkeä kun lääkärit kiskoo mua kädestä, että menis hommat paikoilleen. Mentiin gondoolilla alas asti ja venailtiin Starbucksissa tunnin verran, että Erin tulis hakee. Sieltä sitten matka jatkui sairaalaan. Siellä helvetisti venaamista, röntkenet, 3 eri lääkärin tapaamista ja lopputuloksena kolmannen asteen A/C Joint separation. Meinaa siis, että katkaisin nivelsiteet jotka pitää mun solisluuta paikallaan ja se törröttää nyt viitisen senttiä ylöspäin. Lääkärit sanos, että mitään muuta ei voi tehä kun vaan antaa sen olkapään olla ja parantua. Kuutisen viikkoa ennustettiin paraantumisajaksi. Eikä ne ees antanu mulle mitään parempaa kantosidettä kun sen minkä olin ensiavusta saanu. Sehän meni riekaleiks heti ekan päivän kuluessa, mutta onneksi Erin teki mulle jostain vanhasta pöytäliinasta mulle maailman hienoimman kantositeen.

Inhottavinta koko hommassa oli se, että spring breakin suunnitelmissa oli laskettelua Whistlerissä ja sitten Californian aurinkoon Palm Springssiin. Whistleriin menin perheen kanssa, mutta en laskenu. Kattelin kaikki päivät elokuvia mökissä ja kävin kävelyllää ja Whistlerin kylässä hengaamassa ja kiertelemässä kauppoja. Sen verran täytyy sanoa, että pukeminen, riisuminen ja nukkuminen oli aika haastellista. Kaks päivää sitten palattiin Whistleristä ja käsi on ollu koko ajan paremmassa ja paremmassa jamassa. Tänään oli eka päivä kun selvisin kokonaan ilman kantosidettä ja pystyn sillä aika hyvin tekemään normaalei juttui.

Ylihuomenna ois sitten lähtö sinne Palm Springssiin, josta oon tosi innoissani. Sieltä sitten postailenkin seuraavaksi vähän californian kuulumisia ;)

Tälläisin terveisin
Leevi