blääblää

Morjesta!

Tässä taas vähän kirjoittelen kuulumisiani, päivänä jolloin mulla on enää 60 päivää jäljellä mun vaihto-oppilas vuodesta. Niin pirun nopeesti se aika vaan rientää. Tuntuu ihan siltä kun ois just viime viikolla tänne tupsahtanu. Mutta sitä pidemmittä herkistelyittä; arki täällä sujuu ja menee normaalia tahtia, olkapää on nyt aivan kokonaan parantunut (lukuunottamatta pattia joka siihen jaa loppuelämäkseni), oon käyny paljon mäessä vähän kevätlautailemassa ja Seamusin kanssa käytiin Justicen keikalla.

Tosiaan facebuukkia selaillessani bongasin Justicelta tilapäivityksen niitten tällä puolella merta olevista keikka-aikatauluista ja sieltä sitten silmiini tupsahti Vancouveri. Klikkasin itteni heti ticketmasterille ja ostin liput. Olin ihan pirun itsinä siinä sitten Seamusin kanssa puoltoistaviikkoa kun ooteltiin keikkapäivää. Seamusin oon nimittäin tässä 8 kuukauden aikana saanu kuuntelemaan Daft Punkkia, Justicea ja kaikkea muita mun electro-lemppareita. No keikkapäivä sieltä sitten ajallaan tuli, koulusta kun tultiin kotiin niin ehittiin varmaan tunnin verran olla kotona ennen kun lähettiin toiselle puolelle Vancouveria PNE-areenalle. Oltiin aikasin paikalla ja saatiin eturivistä paikat, AIVAN MAHTAVAA. Lämppärinä toimi Breakbotti (aivan mahtava, yks lemppareista) joka veti melkeen kokonaismittasen keikan ennenku Justicen Xavier ja Gaspard tuli lavalle. Siinä eturivissä se keikka oli vähän semmonen pain and pleasure niminen homma. Välillä ei tuntunu saavan henkeä kun porukka työnsi niin lujaa siihen kaiteeseen, mutta aivan sen arvosta. Pari päivää keikan jälkeen oikee korva tinnitti oikeen kunnolla. Bongasin myös netistä ittestäni kuvan sieltä keikalta. Postaan pari videota tänne ihan vaan jos joku haluaa vilkasta mimmonen meno/minkälaista musiikkia ne soittaa. (Bloggeri saattaa raiskata laadun)

Tälläsen kuvan netistä löysin

Mitä lumilautailuun ja keleihin tulee niin täällä rupee oikeen kunnolla olemaan kevät. Joinain päivinä saattaa mittarissa lukea +16 ja teepaidalla tarkenee kävellä koulusta kotiin. Ylhäällä vuorilla on semmosta +3 - 8 astetta ja lumi on oikeen loskalunta mikä on ihan parasta. Hupparit päällä ja aurinkolaseissa me siellä ollaan laskettu aamusta iltaan joka viikonloppu Caemronin ja Seamusin kanssa. Yks sellanen pikkumiinus vaan, että unohdin yhtenä viikonloppuna laittaa aurinkorasvaa naamaan. No enpä unohda enää koskaan uudestaan. Paloin nimittäin niin pahasti naamasta, että kolmen päivän ajan oli naama ihan rakkuloilla ja ihoa irtos. Aloa vera geeliä jatkuvasti naamaan ni se siitä parani, mutta kipeetä teki voin sanoa.

Naama punasen lautailun jälkeen

Pati viikkoa sitten oli Ianin synttärit. Ostin sille lahjaks muutamia sen lemppari elokuvia/näyttelijöiden action elokuvia ja piti niistä oikeen kovasti. Eilen, Sunnuntaina käytiin Erinin veljenpojan Liamin synttäri-illallisenna. En oo varma oonko kertonu Liamista yhtään täällä, mutta se idolisoi mua ja mä oon aivan supermegaparasjätkä kuulemma. Ja sitten ens sunnuntaina onkin mun synttärit. Niitä odotellessa....

Tälläsin terveisin,
Leevi

Calicali

Morjens!

Californiasta ja spring breikiltä kotiouduttu, viikko vietetty koulussa ja nyt kipeenä himassa. Tosiaan 18. päivä viime kuuta lennettiin aikaisin aamulla poikien kesken WestJetillä Californiaan Palm Springssiin. Lentokenttä siellä oli muuten aikas jännä. Se oli nimittäin ulkoilmalentokenttä. Portit oli vaan sisätiloissa. Sään suhteen ensivaikutelma ei ollut ihan mikään paras. Perillä nimittäin satoi ja tuuli, joka on vähän hassua sillä Ian ei ollut kokenu sadetta palm springsissä vuosiin. Ei mitään, siitä sitten vuokra-autolla condolle, vähän chillailtiin, käytiin ruokakaupassa, chillailtiin lisään, katottiin elokuva ja käytiin nukkumaan. Mitään erikoisen jännää koko viikkona ei tapahtunut se oli nimittäin vaan semmonen chillailu reissu. Olin tietenkin ihan intsinä 24/7 pelkästä faktasta että oon californiassa vaikka näitten muitten mielestä palm springs ei oo mikään paras kuva californiasta, paikka on nimittäin eläkeläisten ja niitä siellä kyllä riitti. Rikkaita mummoja ja pappoja, jopa starbucksikin täynnä. Mut viikko periaattessa koostui poreammeesta, haikkaamisesta, syömisestä, vuokratuista elokuvista, yhdestä isosta shoppailu reissusta, pyöräreissusta ja vesipuistosta, siinä se. Joka aamu herättiin kaheksan maissa, syötiin aamupalaa juotiin sumpit ja lähettiin aavikolle haikkaamaan. Pirun raskasta mutta palkitsevaa ja hienoa. Sieltä sitten kotiin istumaan poreammeeseen ja chillailemaan altaalle. Iltasin käytiin ulkona syömässä tai syötiin noutoruokaa condolla ja katottiin leffaa. Tokana päivänä käytiin yhessä törkeen isossa outlet ostoskeskustassa jossa joka tuotetteelle mitä vaan keksii löyty oma outlet myymälä josta sai törkeen halvalla vaatteita. Siellä vietettiin suurin osa päivästä kauppoja kierrellen. Rahaa sinne sai silti palamaan vaikka tavara oli halpaa. Yhtenä päivänä käytiin Seamusin kanssa vesipuistossa, joka oli aika nastaa. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan semmost törkeen jyrkkää melkeen pystysuoraa vesiliukumäkeä. Vähän jännitti kyllä vetää se mun olkapään kanssa. Niin juu olkapäästä sen verran, että se oli reissun aikana aika tyytyväinen eikä valittanu hirveesti. Kunnon uiminen ei ollu sille mitään lempipuuhaa ja vähän se pisti joissain asioissa vastaan. Esimerkiksi punnerruksia en saa tehtyä varmaan ku kolme kappaletta. Pikkuhiljaa se tästä paranee, kunnon patti siinä on kun solisluu vieläkin törröttää. Lääkäri sanos että hyvin pikkuhiljaa se luu siitä laskee paikoilleen mutta patti jää todennäkösesti loppuelämäkseni, että semmosta. Takaisin californiaan; tokavikana päivänä vedettiin oikein kunnon muutaman tunnin pyörälenkki. Oli kyllä aika voittaja olo päivän jälkeen ku kahen tunnin haikki ja kahen tunnin pyöräreissu takana viikon kuumimpana päivänä. Säistä joo sen verran, että se oli ekaa päivää lukuunottamatta siinä 25-30 celsiusta joka päivä ja aurinko porotti. Maanantaina lennettiin takasin ja tiistaina kouluun. Nyt sitten just mukavasti viikonlopuksi tulin kipeäksi kun suunnitelmissa oli mennä pitkästäaikaa lautailemaan. Kai se oli joku kehon viesti, että ei pitäis vielä mennä koittaa tän olkapään kanssa vaik meinasin ottaa ihan iisisti eikä mikään enää satu. No ensviikolla sitten.

Lentokenttä

Lentokenttä

Plänkkäys, pöllötys, teepannutus, flippaus

Tälläisin terveisin,

Leevi

Olen elossaa!

Nonniin viime postauksesta taitaakin olla vähän aikaa. Syitä on niin monia. Anyways, mun piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten, mutta sitten kävikin semmonen pieni haaveri, joka on mua estäny tekemästä useita asioita. Vähän aikaa sitten nimittäin opettajat meni lakkoon kolmeks päiväks ja meillä oli viiden päivän viikonloppu. Pientä background inffoo: opet siis haluaa 15% palkan korotuksen koska BC:n opet on Kanadan 3 huonoiten palkatut, Valtio haluaa antaa 0%, riidat on jatkunu 10 kuukauden verran ja nyt sit opet päätti vihdoin mennä lakkoon. Koska opettajat kuuluu samaan kastiin kun lääkärit, palomiehet sun muut vältämättömät voimat (joka on vähän ihmeellistä) ne sai laillisesti vaan sen kolme päivää. Me siis oltiin tietenkin laskemassa, joka päivä sen viiden päivän viikonlopun aikana. Torstai ja perjantai oli koulua ja sitten alkoi Spring break!!! se kauan odotettu. Isot oli pläänit, mutta päätin teloa itseäni. Tiistaina 6.3. oltiin Seamusin kanssa Grousessa. Vedin yhtä naurettavan helppoa reiliä, jonka olin vetäny varmaan 6 kertaa jo sen päivän aikana. Kantti otti kiinni reiliin, töppäsin ja lensin naama edellä maata kohden, laskeuduin olkapäälleni, pyörähdin ympäri ja tajusin, että nyt sattui. Menin sivuun ja olkapäähän sattui niin helvetisti. Koitin kädellä ja tunsin, että nyt jotain törröttää. Oli aika inhottavan tuntusta. Ei siinä sitten mitään, laskettiin alas hisseille ja hissihemmo soitti ensiapuun. Veinailtiin alhaalla kymmenisen minuuttia ja sitten tuli ensiapu paikalle. Ne kuulusteli multa kaiken näköstä ja täytteli kaavakkeita sun muuta. Taisteltiin mun kamat ja suurin osa vaatteista pois päältä ja lähdettiin ylös hissillä. Pystyin ihan hyvin kävelee ja muuta mutta oikeeta kättä en pystyny mitenkään liikuttaa. Ensiavun hemmo joka oli sairaan rento ja hauska mies epäili, että kyseessä oli katkennu solisluu ja mä olin peloissani sitä hetkeä kun lääkärit kiskoo mua kädestä, että menis hommat paikoilleen. Mentiin gondoolilla alas asti ja venailtiin Starbucksissa tunnin verran, että Erin tulis hakee. Sieltä sitten matka jatkui sairaalaan. Siellä helvetisti venaamista, röntkenet, 3 eri lääkärin tapaamista ja lopputuloksena kolmannen asteen A/C Joint separation. Meinaa siis, että katkaisin nivelsiteet jotka pitää mun solisluuta paikallaan ja se törröttää nyt viitisen senttiä ylöspäin. Lääkärit sanos, että mitään muuta ei voi tehä kun vaan antaa sen olkapään olla ja parantua. Kuutisen viikkoa ennustettiin paraantumisajaksi. Eikä ne ees antanu mulle mitään parempaa kantosidettä kun sen minkä olin ensiavusta saanu. Sehän meni riekaleiks heti ekan päivän kuluessa, mutta onneksi Erin teki mulle jostain vanhasta pöytäliinasta mulle maailman hienoimman kantositeen.

Inhottavinta koko hommassa oli se, että spring breakin suunnitelmissa oli laskettelua Whistlerissä ja sitten Californian aurinkoon Palm Springssiin. Whistleriin menin perheen kanssa, mutta en laskenu. Kattelin kaikki päivät elokuvia mökissä ja kävin kävelyllää ja Whistlerin kylässä hengaamassa ja kiertelemässä kauppoja. Sen verran täytyy sanoa, että pukeminen, riisuminen ja nukkuminen oli aika haastellista. Kaks päivää sitten palattiin Whistleristä ja käsi on ollu koko ajan paremmassa ja paremmassa jamassa. Tänään oli eka päivä kun selvisin kokonaan ilman kantosidettä ja pystyn sillä aika hyvin tekemään normaalei juttui.

Ylihuomenna ois sitten lähtö sinne Palm Springssiin, josta oon tosi innoissani. Sieltä sitten postailenkin seuraavaksi vähän californian kuulumisia ;)

Tälläisin terveisin
Leevi

Lautapäivitystä

Morjensta! Te kaikki jotka ette siellä facebookissa ole niin tässä on vähän lumilautailua Grousesta. Isosti en meinaa mitään kirjoitella. Kaikki menee täällä hyvin ja ens viikonloppuna mennään taas Whistleriin. En malta oottaa!

Winterbreakxmasnewyear2012

Merry joulu hyvät uudet vuodet ja kaikki mitä tähän aikaan vuodesta toivotetaan. Pahoitteluni myohäisestä postauksesta, tavoite oli heti joulu jälkeen kirjottaa mutta kun tekemistä riitti niin paljon tossa joululomalla. Mutta aloitetaanpas ensin siitä joulusta; Ensimmäiset jouluhommat suoritettiin about 12. päivä kun koristeltiin kuusi. Kuusen päässä keikkuu tähden siasta enkeli ja kuusi koristeltiin kaikkien henkilökohtaisilla, maalatuilla lasikoristeilla. Perinteen mukaan nä saa joka joulu joululahjaks uuden koristeen ja niitä sitten oli kaikenlaisia kuusi täynnä. Joululoma alkoi 16. päivä lyhyen koulupäivän päätyttyä. Tultiin Seamusin kanssa koulusta kotiin, pakattiin ja lähdettiin perheen kanssa miinus Brennagh Whistleriin. Ajomatka ei ollut ku semmonen 1.5 tuntia. Majailtiin näitten perhetuttujen lomakämpässä kohtuu lähellä rinnettä. Ekana päivänä ei muuta tehty kun käytiin syömässä Whistlerin kylässä. Aamulla sitten olikin Ian herättelemässä seittemän aikoihin aamusta. Syötiin aamupala ja lähdettiin mäkeen. Whistler on oikeestaan vaan toinen kahdesta vuoresta, toinen on Blackcomb. Me kuitenkin alotettiin Whistlerillä. Rinteet oli aivan mahtavia ja pelkkä whistlerin koko on about levin kokoluokka (te tiedätte ketkä levillä ootte käyny). Laskut meni hyvin parkki oli whistlerin puolella mahtava ja keli oli hyvä. Tokana päivänä oli vuorossa blackcomb, joka on mun mielestä kivempi. Parkki oli blackcombin puolella tosi hyvä, ehkä aavistuksen parempi mitä whistlerissä.
Kolmantena päivänä mulle sattu ihan sairaan hyvä mäihä. Mä olin nimittäin ainut joka lähti rinteeseen, koska kaikki muut piti välipäivän. Yksin sitten siinä parkkia laskiessani tajusin, että mun rakas iphone ei olekkaan enää mulla taskussa. Siinä sitten iski hirvee vitutus ja jopa itkee, kun ei ne mitään halpoja kapistuksia ole. Sitten tajusin, että ei mulla oo mitään mistä soittaa iskälle, että tuuppas hakemaan, enkä muistanut kenenkään numeroa ulkoota. Laskin kerran parkin läpi kännykkääni tähystellen, mutta eihän sitä mistään löytyny. Menin ihan suruissa rinnekahvilaan angstaamaan. MUTTA sitten mä spottasin ilmasen puhelinluurin sieltä kahvilan seinältä jota voi vapaasti käyttää (aivan mahtava keksintö, suomeen kans semmoset pliis). Mähän sitten kilautin pariin otteeseen mun puhelimeen ja neljännellä kerralla sieltä vastas joku pikkupoika, joka sen oli löytäny. Se lupas tulla rinnekahvilan pääovien eteen ja 15 minsan odottelun jälkeen sehän tuli ja ojens mun puhelin takas. Olin aivan sairaan onnellinen ja koitin tarjota sille lounaan, mut sil oli kiire. Laskin parit laskut vielä ennen päivän päätteeks, soitin iskälle kyydistä, laskin alas ja lähin möksälle. Perhe oli vähän sitä mieltä että mä oon onnekkain tyyppi ikinä. Mun puhelimen päältä oli pari lautaakin vetässy yli niistä skraiduista päätellen mitä mun keississä oli, mutta pelkkä iphone oli täysin kunnossa ilman mitään vahinkoa. Samana iltana mentiin mun perheen perhetuttujen ''mökkiin'' illalliselle. Mökki nimittäin on vähän kiistanalanen käsite kun kyseessä oli reilu 8 miljoonan dollarin kämppä. Kämppä oli valtava ja ihan sikamakee. Mä ja Seamus vietettiin koko ilta ja yö niitten ''pienessä'' kotileffateatterissa kattellen 3D leffoja ja pelaillen flipperiä. Whistlerissä blackcombissa me laskettiin kaiken kaikkiaan 4 päivää (muut 3).
Kotiin tultua mä ja seamus väsättiin piparkakku talo. Isot oli meijän pläänit ja puheet ja mä näin mielessä kauniin talon jollaseen on aina kotona suomessa tottunu. Siinä sitten sitä väsäillessä mulle valkeni, että pohjois-amerikkalaisen piparkakku talon pääainesosa on karkki. Piparkakulla ei oo juurikaan muuta tekemistä kun luoda mukava pohja talolle. Siihen päälle sitten pistetään tonneittain kuorrutetta, karkkia ja jopa purkkapalloja. Aluksi olin, että tuleekohan tästä mitään mutta olin aika tyytyväinen meijän ghetto niggas house (miksi me ristittiin se) lopputulokseen.
24. päivä meni täällä ohi niinkuin mikä tahansa muu joulua edeltävä päivä, koska täällä joulua vietetään 25. päivä joulupäivänä. Joulupäivä alotettiin aikasin aamulla avaamalla joululahjat. Lahjojen avaus aloitettiin joulusukista, jotka pohjois-amerikkalaisen tavan mukaan roikkuu takan reunalta. Sisältö on kaiken näköstä pikkutavaraa ja ruokaa. Mun sukka sisäls lumilautalehden, suklaata, fasun suklaata, jota Erin oli tilannu jokaselle suomalaisesta kaupasta Torontosta, pari arpaa, lahjakortteja leffoihin ja subiin, kirjan kanadalaisista ja mun ensimmäisen henkilökohtasen joulukuusen koristeen. Sukkien sisällön purkamisen jälkeen vuorossa oli ne isot paketit mitä siellä kuusen alla on. Ianilta ja Eriniltä sain olymppialais Canada hupparin, brennaghilta burttonin teepaidan ja Seamusilta muistikortin ja semmosta tulista soosia. Lahjojen jälkeen syötiin aamupala, joka oli pekonia, nakkeja, perunoita ja munia. Aluksi olin vähän hämmilläni, mutta tajusin että eihän näillä kanukeilla oo mitään käryä riisipuurosta.
Illalla saapus Erinin vanhemmat, erinin veljen vaimo ja sen poika. Syy minkä takia Erinin veli ei päässy oli se että se joutus lentämään joulupäivänä, koska sen pilotti. Jouluillallinen oli kalkkuna illallinen. Oikeestaan aivan samanlainen kun kiitospäivän illallinen mut vähän juhlallisempi. Pöydästä löytyi kalkkuna, perunamuusia, kastike, vihanneksia, ja kalkkunan täytettä. Ennen ku alotettiin illallinen niin avattiin meijän crackkerit. Crackkerin sisältä sain hyrrän ja kaikki sisältää jonkun värisen party hatun. Sitten ne päässä syötiin.

Ghetto nigga house piparkakkutalo

Viemässä Bradyä joulukakalle

Joulun jälkeen 26. päivänä olikin sitten boxing day. Boxing päivänä kaikki kaupat menee aleihin ja on auki ainakin 12 tuntii. Oli mukavaa päästä shoppailemaan oikeen kunnolla. Herättiin seittemältä ja lähettiin heti liikkeelle seamusin ja parin kaverin kanssa. Mentiin eka Metrotowniin, joka on tosi iso kauppakeskus. Meno oli vähän erinlainen ku suomessa; melkeen jokaseen kauppaan sai jonottaa ja meno kauppojen sisällä oli törkeen villi. Metrotownista mentiin metrolla Richmondin kauppakeskukseen jossa syötiin ja jatkettiin shoppailua. Sieltä sitten best buyn kautta himaan. Saalis oli muutama teepaita, pari kauluspaitaa, farkut ja neule. Rahaa kului semmonen 240 dollaria, joka on mun mielestä aika hyväksyttävä suoritus. Kaikista vaatteista rapsahti nimittäin ihan mukavat summat pois.

 Boxing dayn jälkeen käytiin illallisella Erinin veljen luona ja mä ja Seamus mentiin sinne vielä uudestaan lapsenvahdiks. Kaikki muut päivät oonkin sit joulun jälkeen ollu mäessä ja uusvuos tuli vietettyä yhen Samin uudenvuodenbileissä. Tänään jälleen olin mäessä Cameronin kanssa.

Hyvää uutta vuotta sinne koti suomeen kaikille!

Morjesta!

Morjens morjens! Joululähestyy ja talvi on koittanut (ainakin vuoren rinteillä). Tosiaan kaupungissa ei ole lumesta tietoakaan, mutta ylhäällä vuorilla sitä riittää. Kahtena päivänä täällä tossa viime kuussa sato lunta, mutta se suli samantie pois. Ostin kausikortin Grouse Mountainiin ja siellä oon käyny yleensä kaks kertaa viikossa tässä neljän kolmen viikon aikana. Yleensä oon Cameronin (koulukaveri) ja Seamusin kanssa ja silloin tällöin tulee joukko Seamusin kavereita mukaan. Grouseen me mennään Seamusin kanssa bussilla (metro+vesibussi+bussi) ja matkaan menee yleensä semmonen tunti ja viistoista minsaa. Herätään yleensä seittemältä ja ollaan kymmeneen mennessä rinteessä. Tilasin tässä pari viikkoa sitten uuden GoPro HD Hero 2 kypärä kameran, joka osoittautu tosi hyväksi hankkeeksi. On ihan pirun hyvä ja sillä on kätsy kuvailla.

Viime viikonlopusta sen verran, että torstai - lauantai tuli vietettyä viiden tähden hotellissa. Näil on nimittäin semmonen diili, että näiden talo on hyvä kuvauspaikka mainoksille ja leffoille ja aina kun tänne tulee joku kuvaamaan jotain niin ne maksaa näille hotellissa yöpymisen ja kaikki kustannukset. Tällä kertaa täällä kuvattiin vakuutusfirman mainos, jossa kaks rosvoa murtautuu näiden kotiin ja vie television. No mehän sit lähettiin pois alta Downtowniin hotelli Shangri-la:han pienelle staycationille. Torstaina käytiin taas Seamusin kanssa Canukkien pelissä ja päätin ostaa Salon jerseyn. Peli oli Nashvilleä vastaan, Salo ei pelannu nivusvian takia, mutta Nashvillen puolelta maalista löytyi Pekka Rinne. Hetken siinä mietin, että perkele kyllä sitä on ylpeä suomalaisista kiekkoilioista. Perjantaina käytiin vähän shoppailemassa siinä keskustassa ja illallisella Italialaisessa ravintolassa. Lauantaina tultiin takasin kotiin ja sunnuntain olin taas rinteessä.

Joulu lähestyy ja se näkyy. Jokainen hössöttää joulusta ja televisiosta ei mitään muuta tuukkaan, kun joulumainoksia. Itse olen eniten innoissani joululomasta, joka alkaa 16. päivä ja päättyy 2. päivä. Joululoman alettua lähdetään Whistleriin 4-5 päiväksi ja ei muuta voi sanoa kun että meisi on STOKED!!! Vihdoinkin pääsen toteuttamaan yhden unelman. Cameronin ja uuden Goprooni avustuksella väsään kasaan ''Winter Break'' editin jota sitten linkittelen tänne blogiini. Tänään sain host-äiskältä aikaisen lahjan; RUISLEIPÄÄÄ!!. Ja vieläpä kunnon ruikkaria eikä mitään shaibaa. Erinillä on nimittäin sen toimistolla suomalainen sihteeri, jonka äiti omistaa torontossa pienen ''suomi putiikin'' ja se sieltä Torontosta sitten lähetti tänne mulle vähän ruikkaria. Se on itte leivottua ja oikeeeeen hyvää. Ja Erin lupas väsätä oikeen kunnon jouluruokamätöt; 24. päivä syödään kinkkua ja 25., milloin nä juhlii joulua syödään pohjois-amerikkalaisen perinteen mukaan kalkkunaa.

Koulusta vielä sen verran, että jakso vaihtui tossa pari viikkoa sitten, joka ei oikeestaan meinaa mitään muuta kuin saadaan tietää meijän väliarvosanat. Mitään en reputa ja olen siitä tyytyväinen. Tosin kaikki koulukaverit sanoo, että mun läpäisty on yhtäkuin fail. Tän koulun oppilaat on nimittäin ihan super super vaativia (johtuu kaikista tosi tasokkaista kiinalaisista joita meijän koulu on täynnä). Koulun käytävillä kaikki morjestelee mulle ja Facebookissa tulee kaveripyyntöjä oppilailta joita en edes tunne.

Tässä tais olla kaikki mitä mieleen näin äkkiseltään tupsahti. Loppuun vähän kuvia ja pikku lautapätkä.

Täytyy sanoo, että kyllä koin itteni tervettulleeksi kun tommonen teksti pomppas silmiin.

Jeejejejejejejejeje!!!

Morjensta!

Pakko on kirjoittaa aivan mahtavasta päivästä. Nimittäin viime keskiviikkona aukesi yksi paikallisista laskettelumestoista nimeltä Cypress Mountain. Siitä lähtien sitten odottelinkin kuumeisesti sopivaa päivää lähteä rinteeseen ja eilen se sitten koitti. Olin käynyt torstaina ostamassa uudet sikamakeet niken monot. Ponnahdin aamulla yhdeksän maissa ylös ja kävin mäiskimässä Seamusin hereille. Seamusin yks kaveri, tai no nykyään myös munkin kaveri, pisti viestiä, että saadaan kyyti niiltä ja et olkaa valmiina 45 minsan päästä. Siitä sitten äkkiä vähän muroja poskeen ja kamppeet päälle. Kyyti saapui, ja lähettiin kohti Cypressiä. Mukana oli minä, Seamus, Evan, ja Ben. Automatka kesti tunnin verran. Heti kun päästiin North-Vancouveriin niin alko tie pujotella ylös vuoren rinnettä. Ylöspäin mentäessä lumen määrä kasvoi ei mistään semmoseen 10 senttiin. Ylhäällä oli sopivasti semmonen -1 astetta ja aurinko paistoi. Cypresistä ei ollu auki kun kaks laskua, jotka kuitenkin oli pitkiä ja pinta-alaltaan varmasti neljäkertaa hoosalon rinteet yhteensä. Lumi oli tykitettyä mut pinnalla parinkymmenen sentin luonnonlumikuorrutus. Hissiliput ei maksanu kun 18 dollaria päivältä, koska oli vaan kaks laskua auki. Toiminnassa oli yks tuolihissi johon jono oli aika iso, mutta ei todellakaan haitannut. On se kyllä aina outoa vetää ne ekan päivän laskut kun on vähän ruosteessa. Ja vielä ihmeellismpää on, kun miettii laskettelevansa keskellä marraskuuta ja että kaupungissa ei oo tietookaan lumesta. Lähdettäessä kun käveltiin autolle niin parkkipaikalla kaks tummaihosta hemmoo osotti mun monoja sanoen ''oooooooouhh shiiiiiiiit'' ja näytti peukkoa ja totes että ''fucking nice boots buddy''. Tarkotus oli muuten kuvata ihan pikku pätkä, mutta ei ollu kärsivällisyyttä siihen kun haluttiin laskea kokoajan, plus että kaikki oli vähän ruosteessa niin ei kukaan kavereista viittiny vielä kameraa pidellä. Ekat videot siis varmaan tulee kun päästään laskemaan Grouseen tai jouluselta Whistleri-reissulta. Grouse on siis toinen paikallisista vuorista Vancouverissa (en oo ihan varma oonko näistä puhunu aikasemmissa postauksissa). Ja Whistler onkin sit se iso laskettelumekka.



                                Pakko on vähän näyttä niitä uusia monoja :)

Hieno päiväni ei kuitenkaan tyssännyt rinteiden sulkemiseen vaan kotiin päästyä mua ja Seamusia odotti liput Canukkien peliin. Käytiin äkkiä suihkussa, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin bussilla Rogers areenalle kattomaan peliä. Peli oli New Yorkin Islandersseja vastaan ja päättyi Canukkien 4-1 voittoon. Fiilis areenalla oli muuten aivan mahtava ja peliä oli aivan mieletöntä seurata.