Pakko on kirjoittaa aivan mahtavasta päivästä. Nimittäin viime keskiviikkona aukesi yksi paikallisista laskettelumestoista nimeltä Cypress Mountain. Siitä lähtien sitten odottelinkin kuumeisesti sopivaa päivää lähteä rinteeseen ja eilen se sitten koitti. Olin käynyt torstaina ostamassa uudet sikamakeet niken monot. Ponnahdin aamulla yhdeksän maissa ylös ja kävin mäiskimässä Seamusin hereille. Seamusin yks kaveri, tai no nykyään myös munkin kaveri, pisti viestiä, että saadaan kyyti niiltä ja et olkaa valmiina 45 minsan päästä. Siitä sitten äkkiä vähän muroja poskeen ja kamppeet päälle. Kyyti saapui, ja lähettiin kohti Cypressiä. Mukana oli minä, Seamus, Evan, ja Ben. Automatka kesti tunnin verran. Heti kun päästiin North-Vancouveriin niin alko tie pujotella ylös vuoren rinnettä. Ylöspäin mentäessä lumen määrä kasvoi ei mistään semmoseen 10 senttiin. Ylhäällä oli sopivasti semmonen -1 astetta ja aurinko paistoi. Cypresistä ei ollu auki kun kaks laskua, jotka kuitenkin oli pitkiä ja pinta-alaltaan varmasti neljäkertaa hoosalon rinteet yhteensä. Lumi oli tykitettyä mut pinnalla parinkymmenen sentin luonnonlumikuorrutus. Hissiliput ei maksanu kun 18 dollaria päivältä, koska oli vaan kaks laskua auki. Toiminnassa oli yks tuolihissi johon jono oli aika iso, mutta ei todellakaan haitannut. On se kyllä aina outoa vetää ne ekan päivän laskut kun on vähän ruosteessa. Ja vielä ihmeellismpää on, kun miettii laskettelevansa keskellä marraskuuta ja että kaupungissa ei oo tietookaan lumesta. Lähdettäessä kun käveltiin autolle niin parkkipaikalla kaks tummaihosta hemmoo osotti mun monoja sanoen ''oooooooouhh shiiiiiiiit'' ja näytti peukkoa ja totes että ''fucking nice boots buddy''. Tarkotus oli muuten kuvata ihan pikku pätkä, mutta ei ollu kärsivällisyyttä siihen kun haluttiin laskea kokoajan, plus että kaikki oli vähän ruosteessa niin ei kukaan kavereista viittiny vielä kameraa pidellä. Ekat videot siis varmaan tulee kun päästään laskemaan Grouseen tai jouluselta Whistleri-reissulta. Grouse on siis toinen paikallisista vuorista Vancouverissa (en oo ihan varma oonko näistä puhunu aikasemmissa postauksissa). Ja Whistler onkin sit se iso laskettelumekka.
Pakko on vähän näyttä niitä uusia monoja :)
Hieno päiväni ei kuitenkaan tyssännyt rinteiden sulkemiseen vaan kotiin päästyä mua ja Seamusia odotti liput Canukkien peliin. Käytiin äkkiä suihkussa, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin bussilla Rogers areenalle kattomaan peliä. Peli oli New Yorkin Islandersseja vastaan ja päättyi Canukkien 4-1 voittoon. Fiilis areenalla oli muuten aivan mahtava ja peliä oli aivan mieletöntä seurata.
