Nyt on kulunut täysi viikko (siis nykyisessä oikeassa sijaisperheessäni) Kanadassa. Fiilikset on aivan mahtavat ja ihmiset tääl on tosi mukavii. Maanantaina, kun Ian ja Erin eli host-iskä ja -äiti haki mut lentokentältä, oli ensifiilikset Vancouverista aika hyvät: Edessä kohosi valtava määrä vuoria ja Erin osotteli ja nimesi niitä vuorotellen ja kertoi missä Seamus (host-veljeni) käy laskemassa mieluiten. Keli oli tosi kuuma ja on pysynyt kuumana koko viikon; 22-29 astetta joka päivä. No sitten kun päästiin talolle, joka tulee olemaan minun kotini jonkun aikaa, leukani loksahti auki uudelleen. Talo on todella iso ja mukava ja niin on myös naapurusto. Erin näytti minulle huoneeni ja antoi pienen esittelykierroksen. Talo pitää sisällään mun, Brennan, Seamusin ja Erinin ja Ianin makuuhuoneet, keittiö, olohuone, Ianin ja Erinin työhuoneet, ruokasali ja pianohuone, kellarissa pelihuone ja kaikki kodinhoitohommat ja pihalla autotalli ja kiva puutarha.
 |
| Mun huone |
 |
| Olohuone |
 |
|
Tiistaina pääsinkin heti kouluun. Käyn luokkaa 11. Eka koulupäivä oli vaan tunnin mittanen eikä muuta tapahtunu kun rehtori toivotti meijät vaihto-oppilaat tervetulleiks (minut ja kolme ranskalaista, jotka ei oo täällä kun kolme kuukautta) ja esitteli meijät meijän kanslisteille (jokasella vuosiluokalla on oma kanslisti, joka hoitaa oppilaiden asioita). Koulussa on noin 2500 oppilasta ja niistä on 75% kiinalaisii/japanilaisii/intialaisii. Vuosi on jaettu kaksiin eri päiviin (day 1 ja day 2 loogisesti) mulla esimerkiks on aina ykköspäivinä studio arts, social studies, english ja pre-calculus (verrattavis pitkään matikkaan) ja kakkospäivinä biology, marketing, chemistry ja P.E. Nää päivät vuorottelee läpi vuoden eikä lukkari siitä miksikään muuksi muutu, eli aika tylsää kun on tottunut suomalaiseen jaksojärjestelmään. Tunnit kestää 1.5 tuntii ja välissä on noin 10 minuutin tauko, joka ei ole huilaamiseen tarkoitettu vaan seuraavan luokan löytämiseen. Tokan tunnin jälkeen on 45 minuutin ruokavälkkä. Kouluruoka maksaa ja se on aina yleensä hampurilaisii, pitsaa jne. joten mun host-äiti pakkaa mulle aina oman välipalan; jonkinnäkönen voileipä, keksei, hedelmii ja marjoi. Ensivaikutelma kaikista opeista oli hyvä ja muut koululaiset on kehunu suurinta osaa mun opettajista. Mielenkiintosin kurssi on marketing. Opettaja kerto et meil tulee olee sen kurssin aikana ainakin joulujuhlat, uudenvuodenjuhlat ja kevätjuhlat mut se ei tee siitä kurssista vielä mielenkiintosta vaan se että meistä tulee jokainen oppilas työskentelee viikon ajan koulun ''kaupassa'' (en oo viel aivan varma mikä se on, mut siel ilmeisesti myydään ruokalan kouluruuan lisäks vaatteita ja jotain muuta). Työskentelyn aikana meijän pitää tehä ruokatilauksia ruokalaan, ostaa uutta tavaraa koulun kauppaan, hinnoitella tuotteita ja kaikkee muuta vastaavaa. Me suoritetaan kyseinen tehtävä viiden hengen ryhmissä ja parhaiten suoriutunu ryhmä tienaa 50 dollaria per nuppi.
Ensimmäiset koulupäivät oli aika hämmentäviä, koska koulu on tosi iso enkä tiedä yhtään minne mennä. Onneks mun taideope, joka on samalla mun luokkis, esitteli mut luokalle ja kertoi et oon vaihto-oppilas Suomesta. Kaikki kiinnostu must samantein ja sain kaks kivaa tyttöä opastamaan mua ja auttaa ettii oikeet luokat. Kaikki sanoo et puhun täydellisesti englantii ja ehkä se on syy miks kaikki luulee mua joka tunnil aina vaan joksi ''normaaliks uudeks oppilaaks'', kunnes joku keksii kysyy mun ''eksoottisest nimestä'' ja saan selittää mun tilanteen ja mistäpäin oikeen oon kotosin. Sen jälkeen kaikki kiinnostuu samantein ja pyytää mua sanoo sitä ja tätä suomeks ja kyselee lätkästä. Mä aina saan silleen ylpeen vaatimattomasti sanoo et no me nyt vaan ollaan maailmanmestareit. Ja mun nimi ei todellakaan soinnu näitten suuhun. Joka ikinen oppilas ja opettaja kysyy sitä monta kertaa ja pyytää toistaa. On hauskan kuulosta, kun kaikki jankkaa jatkuvasti ''Liivai''. Sain muuten jo ekana koulupäivänä maistaa sitä elokuvien ''kouluhierarkiaa'' kun istahdin ruokalassa 12-luokkalaisten pöytään ja mut siitä tietenkin häädettiin pois. Ja te kaikki jotka valitatte kouluruuasta lopettakaa välittömästi, koska te ette tajua mikä rikkaus se on! Mä kaipaan niin paljon sitä ilmaista kunnon kouluruokaa.
Koulun jälkeen mulla ei hirveesti ole vielä tekemistä kun en oo saanu ihan kunnolla kavereita vielä, mutta käydään aika usein Seamusin kanssa pyöräilemässä. Mul on niin paljon totuttelemista tähän ruokailurytmiin, koska päivällinen syödään kuuden ja kahdeksan välissä. Sillon koko perhe istuu yhdessä, jutellaan miten on kaikilla päivä menny, vitsaillaan ja naureskellaan. Ruuan jälkeen on yleensä jälkiruoka ja sen jälkeen muut lepää ja yks tiskaa. Ennen nukkumaan menoa katotaan yleensä kaikki TV:stä joku ohjelma.
Viikonloppu oli todella mukava ja hauska. Lauantaina käytiin aluksi kauppakeskuksessa, jossa tavattiin Seamusin kavereita. Seamusin kaverit tuli kaikki meille ja pelailtiin aluksi kaikkia pihapelejä ja chillailtiin. Myöhemmin grillattiin, syötiin hampurilaisia ja pelailtiin korttia ja xboxia myöhään yöhön. Tänään sunnuntaina alkoi päivä vohveliaamupalalla katsellen Ianin kanssa jenkkifutista (katotaan sitä aika paljon). Päivällä käytiin Stanley parkissa n. 10 kilometrin kävelylenkillä ja se oli tosi kivaa.
 |
| Downtown Vancouver stanley parkista käsin |
 |
| Lions Gate |
 |
| Inukshukkeja (uskokaa tai älkää ne ei oo millään kiinni toisissaan) |
Mä oon kokenu jo niin paljon kaikkea uutta ja erilaista viikon aikana et ei kaikki muistu mieleen. Tässä nyt oli tämmönen peruspaketti kuitenkin mun kokemuksista ja kuulumisista.
Terveisiä Kanadasta!!
