Ollessani seiskaluokalla lähti liikkeelle ajatus: ''minä lähden vaihtoon''. Puolivitsillä heitetty juttu lähti kasvamaan ja siitä tuli todellinen haave. Alunperin tarkoituksena oli lähteä Australiaan tuttavien tarinoiden ja kehotusten perusteella, enkä muutenkaan halunnut lähteä omasta mielestäni hieman kliseiseen jenkkilään. Vuoden 2010 talviolymppialaisten aikana mieleni muuttui. Siitä lähtien oli täysin selvää, että haluan Kanadaan.
Vuosi sitten heinäkuussa aloimme äitini kanssa tarkastelemaan eri firmoja joiden kautta vaihtoon lähtö onnistuisi. Kävimme muutamissa esittelytilaisuuksissa ja täpinäni kasvoi jatkuvasti. Minkään firman kautta ei kuitenkaan Kanadaan päässyt syystä tai toisesta. Rupesin jo hieman menettää toivoani kunnes äitini löysi firman nimeltä INTO education, jonka kautta englanninkieliseen Kanadaan pääsisi varmasti. Ensin kävin haastattelussa Cafe artissa ja sen jälkeen alkoikin hirmuinen paperisota. Yhteensä 14-sivuisen hakemuksen täyttämisessä kesti noin kuukausi. Ravasin jatkuvasti lääkärissä tuberkuloositestin, rokotusten tai allekirjoitusten takia. Oli suuri helpoitus kun hakemus saatiin valmiiksi ja postitettua Kanadaan. Sitä seurasi sitten piinaava odotus.
Toukokuun loppupuolella kävin helsingissä viikonlopun mittaisella vaihto-oppilasvalmennusleirillä, jossa minua ja 20 muuta INTON kautta lähtevää vaihtaria valmennettiin tuleviin haasteisiin (olen muuten ainut suomalainen Kanadaan lähtiä INTOlta). Meitä, joilla ei silloin ollut vielä sijaisperhettä tiedossa, rauhoiteltiin että ei olisi syytä huoleen. Leirin jälkeen odotus jatkui. Odotus kesti noin kesäloman puoliväliin, jolloin sain iloista meiliä INTOlta. Minut oli ainakin toistaiseksi sijoitettu British Columbian Vancouveriin. Sitten alkoi taas kauhea paperihomma viisumia varten (jossa ei kauaa kyllä nokka tuhissut kiitos jälleen kerran rakkaan äidin). Viisumi hyväksyttiin ja elokuussa sain isäntäperhepaperit. Papereiden mukaan tulen olemaan osa Baileyn perhettä. Perheeseen kuuluu businessman isä ja lawyer äiti sekä -92 syntynyt tyttö ja -96 syntynyt poika ja koira. Ja mikä hienointa kaikki heistä lumilautailee tai laskettelee ja ovat aivan intona siihen!!! Kämppä on iso ja asuinalue tyypillinen, rauhallinen leffa-neighbourhood (ainakin sen perusteella mitä google street viewistä oon nähny). Saan oman huoneen ja oman vessankin. Koulua tulen käymään vaatimattomassa 2500 oppilaan Sir Winston Churchill secondary schoolissa jossa minut rekisteröidään luokalle 11. Host-veljeni Seamus käy luokkaa 10 ja on koulussa opastamassa minua thank god.
Siinä taisi olla kaikki asia siitä mistä homma lähti tähän päivään (ainakin noin pähkinänkuoressa). Tähän blogiin tulen kirjoittelemaan aina silloin kun jaksan/muistan kuulumisistani, koulun käynnistä, kommelluksista ja paikallisesta elämästä. Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia jotka ovat minua tukeneet, kannustaneet ja rohkaisseet vaihtoon lähdössä ja kiitos tuhansista vinkeistä mitä on kotipiiristä, sukulaisilta ja kavereilta tullut. Isoin kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle äidilleni, jota ilman en olisi tälle reissulle lähdössä. Rakastan äitiäni ja koko muuta perhettä todella paljon vaikka se ei aina ihan tule esille.
Terveisin, Leevi
